Puhe sankarihaudalla Suomi 100 vuotta

Saitte käskyn rajoillamme seistä, oli tehtävänne lähes mahdoton. Sinne jäivät ikuisesti monet teistä. Teki valintojaan käsi kohtalon. Ovat rajalliset elämämme päivät, emme koskaan tiedä kenen vuoro on. Monet palas’, mutta liian monet jäivät, vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon. 

Suuresti kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat

Olemme kokoontuneet kunnioittamaan niiden muistoa, jotka antoivat kalleimman uhrin, isänmaan puolesta. Lainasin alussa Pertti Mäenpään laulun 6 joulukuuta sanoja. Siinä kerrottiin miten liian monet jäivät vuoksi kodin isänmaan ja uskonnon.

Näette edessänne 205 sankarihautaa. Jokaisen haudan kohdalla seisoo saman ikäinen ihminen kuin hautaan laskettu vainaja oli kuollessaan. Näette nuorukaisia, työmiehiä ja perheenisiä, joilta jäi unelmat toteutumatta ja työt kotona kesken. 

Kiitos teille, jotka olette tulleet kunnioittamaan sankarivainajia. Osa teistä seisoo sukulaisenne haudalla ja se kuvastaa hienolla tavalla elämän jatkuvuutta.

Minun kosketuspintani sota-aikaan on omien isovanhempieni kautta, sekä tarinoiden että ääneen sanomattomien asioiden muodossa. Martti-ukkini osallistui niin talvi- kuin jatkosotaankin. Hän haavoittui molemmissa sodissa. Jämpti mies, joka piti työkalut ja elämän järjestyksessä. Hän osallistui aktiivisesti kotikuntansa asioiden hoitamiseen. Ukilla oli jemmassa aina kettukarkkeja ja pectuspastilleja. Hän kuoli 69-vuotiaana, ollessani 11-vuotias.

Manu-pappani taisteli jatkosodassa ja oli ottamassa vastaan suurhyökkäystä Kannaksella -44. Hän puhui toisinaan sodasta omille pojilleen ja joskus sain minäkin istua kuuntelemassa. Jutut kuulostivat hurjilta. Jälkikäteen ajateltuna ne olivat enemmän veteraanivastaisten mielipiteiden oikaisemista kuin yksityiskohdilla mässäilyä. Hänkin osallistui kotikuntansa politiikkaan ja oli naapurien uskottu mies. Vieläkin nousee hymy huulille, kun muistelee miten pappa halaisi ja pussaili mummoa vielä vanhanakin, ihan elämänsä loppuun asti. Hän kuoli 74-vuotiana, ollessani 21-vuotias. 

Tänään vietämme itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa. Itsenäisyys ei aina ole ollut itsestään selvyys. Kansakuntamme on selvinnyt itsenäisenä: sisällissodasta, talvi- ja jatkosodasta sekä kylmän sodan ajasta.

Me suomalaiset olemme aina selvinneet sillä, että pienenä kansakuntana olemme loppuen lopuksi aina puhaltaneet yhteen hiileen. Olemme tarpeen vaatiessa siirtäneet omat ristiriitamme syrjään, jotta yhteiset asiat saadaan hoidettua.

Haluan kiittää niitä rohkeita miehiä ja naisia, jotka päättivät 100 vuotta sitten julistaa Suomen itsenäiseksi. Tämä tapahtui, kun eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 6 joulukuuta 1917. 

Haluan kiittää myös sotiemme veteraaneja, henkensä uhranneita sankarivainajia ja kotirintamaa siitä, että he taistelivat yhdessä rintamassa, yhteisen tavoitteen eteen, jotta Suomi säilyttäisi itsenäisyytensä. 

Olen itse syntynyt 70-luvun alussa ja elänyt ajan, jolloin hyvinvointiyhteiskunnan tukirakenteet ovat luotu ja hyvinvointiyhteiskunta on muotoutunut sellaiseksi kuin se nykyään on. Isovanhempieni ja vanhempieni sukupolvet rakensivat meille oman itsenäisen Suomen, turvallisen kodin ja vauraan maan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaivalla raivattu pelto ei kasva viljaa itsestään, rakennukset eivät pysy kunnossa ilman korjausta ja ylläpitoa. Myös hyvinvointiyhteiskuntaa tulee jatkuvasti kehittää muuttuvassa maailmassa. Edelleenkin tarvitaan sitä samaa aiempien sukupolvien asennetta, toisten kunnioitusta ja yhteistyötä koko Suomen parhaaksi.  

Nyt on meidän vuoromme jatkaa tätä, koko maailman mittakaavassakin aivan uskomatonta Suomen tarinaa, jatkaa siitä mihin olemme sadassa vuodessa päässeet. On syytä pitää kirkkaana mielessä, että kaiken tämän perustana ovat ja ovat olleet oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, demokratia, ihmisoikeudet, koulutus, vapaus ja vastuu. Vastuu osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen kukin oman kykynsä mukaan.

Arvoisat kuulijat, lainaan vielä lopuksi Pertti Mäenpään kirjoittaman laulun 6 joulukuuta sanoja.

Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme, se on sitä vuoksi suuren urheuden. 

Nöyrin mielin sankarihaudalla Suomen lippuun katsokaamme,

Kiitos teidän se on sinivalkoinen.

Toivotan teille hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää ja onnea 100 vuotiaalle Suomelle!